(Klaus Welpille)
George Canguilhem sanoi: ”Filosofia on ajattelua, jolle mikä
tahansa outo materiaali on hyvää. Lisäksi voisimme sanoa: minkä tahansa hyvän
materiaalin pitää olla sille outoa.”
Maasto, jossa filosofinen ajattelu liikkuu, ei ole
kanonisoitujen filosofisten kysymysten rajattu vyöhyke. Sen ei tarvitse olla
sellainen eikä sen pidä olla sellainen. Filosofointi ei koske vain sitä
itseään. Kyse ei ole siitä, että jotkut professorit päättäisivät, mikä on
filosofisten kysymysten luettelo ja niistä sitten vain voisi valita. Tiedän,
että jotkut haluavat ajatella näin, mutta kaikilta ei voi vaatia ymmärrystä.
Filosofia ei ole tiede, joka enemmän tai vähemmän
täsmällisesti määrittelee tutkimusten ja tiedonjanon kohteen tai kohteet. Se on
pikemminkin toimintaa, joka tekee mistä tahansa kohteesta, aiheesta tai
materiaalista oudon. Se on asenne, joka syntyy ihmettelystä.
Filosofia on monesti lähtenyt liikkeelle yksinkertaisista
kysymyksistä. Joku esimerkiksi kysyy: ”Onko herra se ja se tehnyt oikein?” Näin
ollaan alettu pohtia oikeudenmukaisuutta. Pohdinta ei ole voinut käynnistyä,
jos ollaan vain rekisteröity ja läpikäyty asiaa koskevat mielipiteet.
Lähtökohta ei ole mielipide eikä tavoitteena ole luoda mielipidettä. Kaikki tuo
tuttu, mielipiteet, valmiit vastaukset ja perustelut, asetetaan koetukselle ja
outoon valoon.
Filosofia ei ole outo maa. En sano, että kaikki
filosofoivat, mutta lähes kaikki yrittävät filosofoida. Se on inhimillistä,
tavanomaista ja jokapäiväistä. Ihmiset kohtaavat erilaisia tilanteita, jotka
pakottavat heidät ajattelemaan ja he saattavat joskus melkein vahingossa
käännellä asioita, esineitä ja sanoja niin kuin Sokrates, onnistua tekemään
samantapaisia pyörähdyksiä kuin Nietzsche. Filosofia ei ole outo maa. Se tekee
minkä tahansa maan oudoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti